Viimeinkin pääsi pensselistä loppuun asti tämä isokokoisin
työ tähänastisista maalauksistani, koko siis 100X120 cm, että koko kuistinhan tämä on tukkinut kevättalvesta lähtien...
työ tähänastisista maalauksistani, koko siis 100X120 cm, että koko kuistinhan tämä on tukkinut kevättalvesta lähtien...
Nimi Satakielimetsä oli jo aloittaessa vahvana mielessä. Niinpä keväistä lehdenvihreää ja keltaista valoa läiskin kankaalle. Tämä on niin mukava vaihe, kun saa isolla leveällä pensselillä vedellä! Ja suihkepullolla tottakai läträsin vähän väriä valumaan.
Sittenpä tuttuun tyyliin puunrunkoja taustalle, tavoitteena oli valoisa ja aurinkoinen lehtimetsä.
Ja sitten olikin melkein parin kuukauden tauko tässä välissä. Yhtäkkiä hoksasin että onpa tullut epähuomiossa maalattua lampi tuohon etualalle! Oikeasti, ei ollut tarkoitus!
Siihenhän piti laittaa peura juomaan. Mallikuva on googletettu netistä.
Tämä on vielä nupopää :D
Sitten se paras kohta, kiehtovin maalata eli sarvet! Samalla pientä hahmottelua heijastukseen.
Tuo selkäturkin jakaus jäi maalaria vähän harmittamaan,
pensselin tarkkuus ei tuntunut riittävän joka karvaan erikseen.
Satakieli oksalle laulamaan. Oikein lintukirja toisessa kädessä tätä pikkuruista lintua tuonne maalasin!
Vedenpinta on saanut jo väreitäkin ja ne korjattiin moneen kertaan.
Viimeisenä pisarana oranssit pisarat päälle roiskien. Peitin linnun ja peuran paperinpalalla ettei nyt ihan otsaan napsahda...
Tämä pisarointi kuvaa satakielen laulunluritusta siellä metsässä. Mun mielestä :D
Sävelet tipahtelevat peuran korviin...
...ja kiitävät veden pinnalla. Ihan piti pijätellä ihteään etten maalaa taustalle liikaa puita. Halusin että siinä on läpitunkeva valo ja puut suorastaan kuultavat sitä läpi.
Että metsää ja peuraa tuli maalattua :D Eikä jää viimeiseksi, kesken on eräs peuranpää ja yksi metsäinen tie. Onneksi on loma ja aikaa maalata!
Blogiini on ilmestynyt uusia lukijoita, TERVETULOA! Ihanaa kun joku käy välillä näitä kuvia katsomassa. Yritän tihentää tahtia ;D
